Vuoden 1918 muistoja Turusta ja lähiseudulta

 

Sirkkala_seminaari2018

Seminaarin ohejlma pdf-tiedostona: Turun sotavankileiri 1918_seminaari_ohjelma

Sata vuotta sitten tammikuun 26. päivänä 1918 myöhään yöllä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty merkiksi sodan syttymisestä. Seuraavana päivänä Suomen Punainen kaarti järjestäytyi ja osa senaatista siirtyi Vaasaan. Turussa vallankumousta oli valmisteltu jo pitkään, joten oli selvää, että myös turkulaiset sosialistit liittyvät mukaan sotatoimiin. Turku oli punaisten hallussa 13. huhtikuuta asti, jolloin Saariston vapaajoukot valloittivat kaupungin.

Turku oli vuonna 1917 Suomen levottomin kaupunki, mutta vuonna 1918 kaupunki säästyi enemmiltä väkivaltaisuuksilta toteaa historioitsija Rauno Lahtinen syksyllä 2016 ilmestyneessä kirjassaan Punainen Turku 1917–1918.  Myös sodan jälkipuinti jäi lieväksi Turussa. Olot Turun vankileirilläkin olivat varsin kohtuulliset. Tämä on luultavasti myös syy siihen miksi Turun vuosista 1917—1918 on vain vähän tutkimusta, vaikka ajanjakso on Suomen lähimenneisyyden tutkituimpia ajanjaksoja ja uusia tutkimuksia ilmestyy jatkuvasti.

Sisällissodan jälkeen hävinneeltä osapuolelta kiellettiin julkinen muisteleminen ja sotaa muisteltiin vain omien piirissä. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian toisen osan ilmestyminen vuonna 1960 rikkoi vuosikymmeniä jatkuneen hiljaisuuden. Useat arkistot ryhtyivät tässä vaiheessa keräämään vuosien 1917–1918 muistitietoa. Muistelemisen tarve oli suuri, kun sekä punaiset että valkoiset halusivat kertoa kokemuksistaan. Pelkästään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 1966 järjestämään kirjoituspyyntöön vastasi lähes 600 vastaajaa. Tätä aineistoa ei kuitenkaan ole Turun osalta hyödynnetty aiemmassa tutkimuksessa.

Turussa toteutettiin 1980-luvun lopulla kolmivuotinen Turun työväen muistitietoa koskeva hanke, jonka yhtenä aiheena olivat vuodet 1917–1918. Yksi hankkeen tutkijoista, FT Taina Ukkonen, kiinnitti lisensiaatintyössään Menneisyyden hallinta kertomalla (1996) huomiota sisällissodan kokeneiden omakohtaisten muistojen vähäisyyteen haastatteluissa. Yksi syy saattoi olla Turun tapahtumien luonne, toinen haastateltavien ikä. Syynä saattoi olla myös muistojen kipeys. Monissa perheissä ympäri Suomea katsottiin parhaaksi vaieta ajasta. Viime vuosikymmeninä tilanne on muuttunut ja vuodesta 1918 on tullut merkittävä osa kotiseutu- ja sukuhistoriaa. Nyt isovanhempien kohtalosta halutaan kertoa julkisuudessa.

Sirkkalan kampuksen värikäs menneisyys

TYKSin läheisyydessä Kurjenkaivonkentän reunassa sijaitsee Ismo Kajanderin muistomerkki ”535” muistuttamassa Turun vankileiristä. Tästä huolimatta, vain harva turkulainen tietää, että kesäkuussa 1918 kasarmialueella oli vangittuna yli 3000 punavankia.

Turun yliopistolle nykyään kuuluva Sirkkalan kampus lukeutuu Museoviraston 2009 määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin, mutta sen historia on useimmille turkulaisille vieras. Alueen vanhin rakennus pystytettiin alun perin vuonna 1834 köyhäintaloksi. Vuonna 1846 tsaari Nikolai I siirsi talon suomalaisen Krenatööritarkk’ampujapataljoonan käyttöön. 1850-luvulla kasarmi siirtyi venäläisten sotilaiden haltuun. Kaivokatu 12:ssa sijaitsee Suomen ensimmäinen kasarmirakennukseksi suunniteltu, vuonna 1875 valmistunut, rakennus. Sisällissodan jälkeen paikalla sijaitsi Turun vankileiri  syyskuulle 1918 asti, jonka jälkeen paikalla toimi vuoteen 1923 asti Turun pakkotyölaitos. Kasarmialue kuului 1990-luvun lopulle asti Turun ja Porin sotilasläänin esikunnalle. Vuonna 2004 kasarmialue siirtyi Turun yliopistolle.

Sirkkala 1918-2018: Vankileiristä muistin paikaksi ja kultuuriperintökohteeksi -hanke

Sirkkala 1918–2018: vankileiristä muistinpaikaksi ja kulttuuriperintökohteeksi -hankkeessa keskitytään nk. tavallisten ihmisten vuotta 1918 koskeviin muistoihin, joita ei ole Turun seudulla aiemmin kartoitettu. Hankkeessa aluetta lähestytään muistin paikkana (site of memory) ja vaikeana/synkkänä kulttuuriperintökohteena (difficult heritage/ dark heritage), jonka julkinen muistaminen on koettu hankalaksi. Uudessa kulttuuriperintötutkimuksessa korostetaan fyysisten rakennusten ja alueiden lisäksi ihmisten tulkintoja kulttuuriperintönä.

Hankkeesta vastaavat Turun yliopiston folkloristiikan, museologian ja uskontotieteen oppiaineen henkilökunnasta koostuva työryhmä: folkloristiikan yliopisto-opettaja, dosentti Anne Heimo, museologian tutkija, FT Sirkku Pihlman ja uskontotieteen yliopistonlehtori dosentti Tiina Mahlamäki. Lisäksi hankkeeseen kuuluvat tohtorikoulutettavat FM Maria Patjas ja FM Riku Kauhanen sekä FM Paula Pakkanen.

Hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat mm. Turun kaupunginkirjasto, Wainö Aaltosen museo, Turun museokeskus, Turkuseura, Turku Touring, Turun Seudun Wanhat Toverit ry. , ohjaaja Anni Mikkelsson ja lavastaja Juha Lukala.

 

Turun_Yliopistosaatio_200px

Mainokset